Murheellinen tarina

Tänään on ollut vähän hutera olo eilisen pikkujoulujuhlinnan jäljiltä. Tähän fiilikseen sopii oikein hyvin surullinen tarina pienestä punaisesta duffelitakista. (Erittäin surulliseksi tarinan tekee se, että kirjoitan sitä nyt jo toista kertaa. Blogger söi ensimmäisen. Mur.)

Minulla on Onnin ikäinen kummityttö, jonka piti viime vuonna saada joululahjaksi lämmin villatakki. Ohje on Zoe Mellorin kirjasta Double Knits, ja lankana Rowanin ihana Magpie Aran. Marraskuussa tilanne näytti lupaavalta:



Vain huppu puuttui. Mutta huppu osoittautuikin varsinaiseksi murheenkryyniksi. Siitä tuli ohjeen mukaan tehtynä omituisen pieni. Kun sovitin huppua Onnille, se peitti hädintuskin takaraivon. Suutuksissani työnsin takin komeron, ja kummityttö jäi ilman joululahjatakkia. :-( Viime viikolla löysin takintekeleen lankakaappia siivotessani, ja nyt aika saattaa olla kypsä sen viimeistelyyn. Mutta yrittäisinkö tehdä isomman hupun vaiko ehkä kauluksen? Kiirettä ei ole, kummityttö on jo liian iso takkiin.

Iloisempia uutisia: Chinan etukappaleen etureuna näyttää kolmen päivän pingottamisen jälkeen (on vähän kiirettä pitänyt :-)) oikein sileältä ja kauniilta. Toisen etukappaleen kimppuun siis!



Ja vielä äitiä liikuttava kuva: Onni lukemassa neulekirjaa.

posted by Terhi @ 7:59 ip.