Thinking about socks

Käytän villasukkia joka päivä, kesälläkin. Rakastan villasukkia ja rakastan kutomista, mutta villasukkien kutomisesta en pidä. Onneksi saan Miimi-tädiltäni joka joulu parin villasukkia. Ylläolevan kuvan lapinsukat ovat jo monen joulun takaa. Ihan mukava sukkavarasto minulla onkin:

I wear handknitted socks, like the Lapland socks in the photo above, every day. I love handknitted socks and I love knitting, but I don't enjoy knitting socks. Luckily my aunt Miimi provides me with a pair of these warm beauties every Christmas. This is my sock stash:



Eivätkö ole sieviä? Tälläisiin sukkiin, käytännöllisiin ja konstailemattomiin, olen tottunut. Ei mitään pitsejä eikä kummallisia tiimalasikantapäitä, kiitos! Jotenkin nämä sukat liittyvät kaikkiin elämäni mukaviin asioihin: telkkarin katsomiseen sohvalla löhöillen, oman rakkaan perheeni ympäröimänä, tai sitten talvisiin kävelyretkiin jäällä, varpaat lämpiminä vaikka nenää vähän paleltaisikin. Päivän paras hetki on kun potkaisen töistä tultuani tiukat saappaat jaloistani ja sujautan lämpimät, mukavasti sisäänajetut villasukat jalkaan.

Olen ihan tosissani yrittänyt innostua sukankutomisesta. Virikkeistä ei ainakaan ole puutetta, blogikierroksella törmää takuuvarmasti upeisiin sukkiin joka päivä. Jotenkin en vain ole ollut vakuuttunut. (Stephanien Mata Hari -sukat ovat poikkeus: nämä tavattomat kauniit sukat aion kyllä joskus kutoa.)

Aren't they pretty? These are traditional Finnish socks, no lace, no cables, no fancy short row heels. They are decent and practical, and they kind of represent all the good and simple things in my life: enjoying quiet life with my family, whether it's sitting in the couch together watching tv, or walking in the snow, your toes all warm and happy. What a lovely feeling it is to kick off your tight boots after a day at work, and comfort your tired feet with a pair of woollen socks.

So. I've been trying to get obsessed with sock knitting. It should be easy, because you can not browse your favourite blogs without seeing all these gorgeous socks being knitted everywhere. But somehow I have just managed to stay unimpressed. Until now, that is. (Stephanie's Mata Hari socks are an exception; I love these socks and I'm gonna knit them one day no matter what.)



Löysin viime viikolla aivan hurmaavan uuden kirjan, Sukkasillaan. (Osaisiko joku auttaa nimen kääntämisessä englanniksi?) Tässä kirjassa on Minun Sukkiani, kauniita, perinteisiä, suomalaisia sukkia. Olen jotenkin aivan liikuttunut, tämä kirja on niin ihana! Ja kaunis – olen selaillut sitä joka ilta ennen nukkumaanmenoa, nauttien mukavasti kirjoitetusta tekstistä ja ihaillen hillittyä typografiaa ja upeita kuvia. Katsokaa vaikka:

Last week I found this charming new book, Sukkasillaan. Sukka means sock in Finnish, and the best translation to Sukkasillaan I can think of is Wearing socks. This book is filled with My Socks, beautiful, simple, traditional Finnish socks. Oh how I love this little book! It's the first Finnish knitting book that would qualify as a coffee table book, and you must all know by now how I value well designed books. Just take a look:













44:n sukkaohjeen lisäksi kirjassa on selkeä opastus aloittelevalle sukankutojalle siitä, miten hyvä sukka syntyy. Kirjan ovat kirjoittaneet Kyllikki Mitronen ja Liia Vilkkumaa, kuvat on ottanut Patrik Rastenberger ja kirjan taitto on Tuija Kuuselan. Mustaa villaa suosittelee Sukkasillaan-kirjaa erittäin lämpimästi! :-D

The content of this book is great too – 44 beautiful sock patterns, and very clear basic instuctions on how to knit a good sock. Sukkasillaan is written by Kyllikki Mitronen and Liia Vilkkumaa, the photographs are taken by Patrik Rastenberger and the graphic design is by Tuija Kuusela. I think I'm gonna go and dream about socks now.

posted by Terhi @ 12:07 ip.